Suurella todennäköisyydellä ensimmäinen käsitys useimmista kuvaajista on väärä. Näitä tulkitessa todellisuus on aina jotain muuta mitä graafi nopealla vilkaisulla kertoo. Harvassa on ne hetket jolloin mittareista näkee jonkin absoluuttisen totuuden: mittarin lukeman jota ei voi tulkita väärin. Graafi joka näyttää täsmälleen oikeaa ja jonka muoto on kaunis kuin "sika pienenä". Tällaisia mittareita ja graafeja pysähtyy ihastelemaan... Miettimään... Arvioimaan...
"Onko tuo nyt muka oikein... Voiko se olla väärin...!?
-Jos se on oikein niin paljonko siinä on virhettä?"
-Jos se on oikein niin paljonko siinä on virhettä?"
Parhaillaan työstän ongelmaa jossa koitan syöttää palvelinklusterin mittaustuloksia analysoitavaksi tietokantaan. Tästä datasta on tarkoitus tuottaa edelleen uusia (johdettuja) mittaustuloksia. Näistä edelleen iterpoloidaan estimaatteja tulevaisuuteen ja estimaattien rinnalle generoidaan skenaarioita muunlaisista mahdollisista tulevaisuuksista jne jne...
Tätä mittausdataa on vaan niin pahuksen paljon, että sen käsitteleminen normaalilla työasemalla reaaliajassa on ... haaste. -Ensimmäinen SQLite:lla tekemäni versio latasi dataa varttia vajaan kaksi tuntia. Tuo oli liian paljon ja uskoin että 1.0 versiossa on optimoinnin varaa.
Optimiointi on siitä hauskaa mutta petollista hommaa, että sitä voisi tehdä maailman ääriin asti. Otin kuitenkin helpon(?) tavoitteen. -Koitan dynaamisesti kuristaa datanprosessoinnin resurssivarauksia riippuen järjestelmän käyttäytymisestä. Jos tuollaisen säätimen saisi tehtyä niin pitäisi päästä jossain määrin lähelle koneen optimi suorituskykyä. Niillä rauta- ja ohjelmistokomponenteilla mitä nyt satuin valitsemaan. Rauta on jotain mikä määrittää throughputit ja resurssienkulutukset. Koodi Python:a ja kantana PostgreSQL.

Ylläolevia graafeja olen tämän optimointityön yhteydessä ihmetellyt.
Ovat hyvin matalan tason graafeja, joten siksi vaikeasti väärin tulkittavissa. Eli erittäin kauniita.
Silmä lepää. :)