Satunnaisia havaintoja

Suljettu koodi. Avoin koodi.

2009-12-11T10:56:00.015+02:00

TWiT:ssä tuli jälleen mielenkiintoinen ajatuksia herättävä sivujuonne. "3 Dollah Coffee Pot"-episodissa keskusteltiin siitä kuinka pari menestyneesti iPhone-sovelluksia kehittänyttä firmaa lopettavat sovelluskehityksen iPhonelle. Syynä Applen arvaamattomuus sovellusten hyväksymisprosessissa ja sovelluksen päivitysprosessin kankeus. Nämä yritykset ilmoittivat keskittyvänsä jatkossa sovellusten tuottamiseen Android-alustalle.

TWiT paneeli arvioi tämän olevan merkittävä muutos Androidin hyväksi. Heidän yhteisen näkemyksen mukaan laitealusta tulee olemaan menestys kunhan parhaat kehittäjät tuottavat sovelluksia alustalle.

Tämän postauksen pointti?

-Keskustelu jatkui siihen miksi Linux ei koskaan lyönyt itseään läpi:

Leo Laporte: Here’s my point. Developers do care about open, proprietary. Developers do care whether they can get releases out. They do care that Apple takes 30%. They care very much. When – where the developers go, ultimately the users will end up, right? If you have the best developers not writing for the iPhone but writing for Android, Andriod’s going to win.

Becky Worley: How does that argument play out for those who believed that Linux was going to take over the world?

Kontekstina siis tavallinen työasemakäyttö. Leo Laporte kuittasi tämän sanomalla Linux-kehittäjiä kiinnostavan enemmän ego kuin raha.

Kaksi ajatusta herää.

Linux ei siis saavuttanut massojen suosiota työpöytäkäytössä. Oliko syynä se että Linux kehittäjiä kiinnosti enemmän työ ja sen kautta saavutettu tietotaito kuin käyttäjälähtöinen alustan tuotteistaminen? Miksei. Oman ja yleisen käsityksen mukaan avoimen lähdekoodin yhteisöillä ja sen jäsenillä ei ole välittömiä kaupallisia tai henkilökohtaisia taloudellisia tavotteita. Egoa Leo käsittelee tyylillään perinteisen kevyesti. Oletettavasti tarkoittaen tietotaitoa, uskottavuutta ja auktoriteettiä minkä kehittäjä saavuttaa osallistumalla OSS projekteihin. Tämä on (yksi) syy siihen miksi Linux ei ole lyönyt itseään läpi ihmisten työpöydillä.

Applen ja Microsoftin tapauksessa yksilön ja yhteisön lähtökohta on eri. Niin on myös lopputulema.

Tätä aihetta pystyisi tarkastelemaan lisää kehittävän yksilön ja yhteisön etujen kannalta. Yritys- ja OSS-projekti konteksteista. Mutta se jääköön tästä tekstistä...

Insinööripornoa

2009-11-27T23:24:00.027+02:00

Työstän parhaillaan matemaattista mallia erään palvelinklusterin liikenteen, skaalautuvuuden ja kasvun analysointiin. Luonnollinen jatkumo on näiden attribuuttien tulevaisuuden ennustamiseen. Tämän työn puitteissa tulee käsiteltyä monenlaisia mittareita. Tutkittua erilaisia graafeja ja oletettua monia asioita näiden mittareiden tuloksista.

Suurella todennäköisyydellä ensimmäinen käsitys useimmista kuvaajista on väärä. Näitä tulkitessa todellisuus on aina jotain muuta mitä graafi nopealla vilkaisulla kertoo. Harvassa on ne hetket jolloin mittareista näkee jonkin absoluuttisen totuuden: mittarin lukeman jota ei voi tulkita väärin. Graafi joka näyttää täsmälleen oikeaa ja jonka muoto on kaunis kuin "sika pienenä". Tällaisia mittareita ja graafeja pysähtyy ihastelemaan... Miettimään... Arvioimaan...

"Onko tuo nyt muka oikein... Voiko se olla väärin...!?
-Jos se on oikein niin paljonko siinä on virhettä?"

Parhaillaan työstän ongelmaa jossa koitan syöttää palvelinklusterin mittaustuloksia analysoitavaksi tietokantaan. Tästä datasta on tarkoitus tuottaa edelleen uusia (johdettuja) mittaustuloksia. Näistä edelleen iterpoloidaan estimaatteja tulevaisuuteen ja estimaattien rinnalle generoidaan skenaarioita muunlaisista mahdollisista tulevaisuuksista jne jne...

Tätä mittausdataa on vaan niin pahuksen paljon, että sen käsitteleminen normaalilla työasemalla reaaliajassa on ... haaste. -Ensimmäinen SQLite:lla tekemäni versio latasi dataa varttia vajaan kaksi tuntia. Tuo oli liian paljon ja uskoin että 1.0 versiossa on optimoinnin varaa.

Optimiointi on siitä hauskaa mutta petollista hommaa, että sitä voisi tehdä maailman ääriin asti. Otin kuitenkin helpon(?) tavoitteen. -Koitan dynaamisesti kuristaa datanprosessoinnin resurssivarauksia riippuen järjestelmän käyttäytymisestä. Jos tuollaisen säätimen saisi tehtyä niin pitäisi päästä jossain määrin lähelle koneen optimi suorituskykyä. Niillä rauta- ja ohjelmistokomponenteilla mitä nyt satuin valitsemaan. Rauta on jotain mikä määrittää throughputit ja resurssienkulutukset. Koodi Python:a ja kantana PostgreSQL.

Ylläolevia graafeja olen tämän optimointityön yhteydessä ihmetellyt.

Ovat hyvin matalan tason graafeja, joten siksi vaikeasti väärin tulkittavissa. Eli erittäin kauniita.

Silmä lepää. :)

Missä paketissa on tiedosto xyz?

2008-03-19T09:03:00.006+02:00

Kun käytät useampaa konetta joissa on sama käyttöjärjestelmä, kuten omassa tapauksessani useampi Kubuntu kone, huomaat että toisessa on jokin toiminto mikä toisesta puuttuu. Tällöin tarvitsee selvittää missä .deb paketissa kyseinen toiminnallisuus on saatavilla jotta osaat asentaa oikean paketin koneelle jolta paketti puuttuu.

Debian varianttien maailmassa, johon tilaan Ubuntun eri versiot kuuluvat, työkalu näiden selvittämiseen on dpkg.

Esimerkki millä itse sain selville mikä paketti pitää sisällään memalign funktion man-sivun:

% locate memalign | grep man
/usr/share/man/man3/posix_memalign.3.gz
/usr/share/man/man3/memalign.3.gz
% dpkg -S memalign.3.gz
manpages-dev: /usr/share/man/man3/memalign.3.gz
manpages-dev: /usr/share/man/man3/posix_memalign.3.gz
%

Ensimmäisellä locate komennolla löytää oikean tiedoston nimen ja jälkimmäinen dpkg kertoo oikean paketin, joka tässä tapauksessa oli manpages-dev.

Muistidumppi suoritettavasta prosessista

2009-11-03T14:59:00.005+02:00

Toisinaan koodia kehittäessä tai softaa testatessa voi prosessin ajonaikaisesta muisti-imagesta olla apua mahdollisten ongelmien selvittämiseen. Windows-alustalle on saatavissa hyviä valmiita työkaluja. Niin muistidumppien generoitiin kuin myös moneen muuhunkin debuggaus ongelmaan. Voisinkin vaiheessa kirjoittaa Windows työkaluista ja niiden käytöstä enemmänkin. Mutta keskitytään nyt tähän.

Ensinnä; Tarvitset mitä todennäköisimmin ylläpitäjän oikeudet. Ainakin ne auttaa. :)

Windowseissa on työkalu nimeltään drwtsn32.exe jonka tehtävänä on tuottaa muisti-image proseseista jotka kaatuvat. Tätä työkalua voi myös käyttää ajossa olevan prosessin imagen luomiseen seuraavasti:

Käynnistä drwtsn32.exe komentoriviltä
Konfiguroi täydet muistidumpit ja aseta kirjoituspolut miten haluat
Etsi prosessinumero (PID) prosessille jonka imagen haluat
Suorita komentoriviltä drwtsn32.exe -p 123456 (korvaa 123456 oikealla PID:llä)

Tämä kirjoittaa muistista dumpin ja logitiedoston Dr. Watsonissa konfiguroituun polkuun. -Ikävä sivuoire on että tämä tappaa prosessin mutta ainakin saat materiaalia sen tutkimiseen mitä oli tekeillä ja mitä oli prosessin muistissa hetkellä jolloin dumppi generoitiin.

Grafiikkaa LaTeX dokumenttiin

2009-10-28T21:24:00.016+02:00

Akateemisissa julkaisuissa yleisesti käytetty LaTeX on ylivertainen työkalu mitä tulee taittokelpoisen materiaalin tekemiseen. Työkalun oppiminen vie aikansa, mutta on sen väärti kun pääsee työssä liikenteeseen.

Nykyisin julkaisuissa tulee olla mukana myös grafiikkaa. Asioiden visualisointi yleensä helpottaa niiden ymmärtämistä. Ja esimerkiksi erilaisten graafien liittäminen julkaisuun vaatii kuvien liittämistä teokseen.

Kuten jo aikaisemmin mainittu, koitan tehdä kaikenlaisen kuvien kanssa työskentelyn lähtökohtaisesti vektorigrafiikkana SVG-formaatissa. LaTeX ei kuitenkaan osaa käsitellä SVG tiedostoja, joten SVG tulee konvertoida johonkin muuhun formaattiin. PNG on luoteva valinta ja joissain netistä löytyvistä artikkeleista löytyy esimerkkejä miten PNG:t saa liitettyä LaTeX dokumenttiin.

Ensimmäinen asia mitä siis tehdä on konvertoida SVG kuva PNG formaattiin:

ja kun tämä on tehty, liittää se osaksi LaTeX dokumenttia:

Jostakin syystä Inkscapen PNG konversio kuitenkin menee pieleen. -Tai ainakaan LaTeX ei lopputulosta hyväksy. Tehtäessä lopullista DVI-tiedostoa työkalu valittaa että PNG-kuvasta puuttuu bounding box joka määrittäisi kuvan alueen. Tämä siitäkin huolimatta että --export-area-canvas argumentti oli käytössä.

Virheilmoitus:

! LaTeX Error: Cannot determine size of graphic in foo.png (no BoundingBox).

kertoo tämän meille.

EPS:t tuntuivat menevän LaTeX:n hyvin, mutta Inkscapesta exportoitu EPS oli todella ruman näköinen lopullisessa DVI-tiedostossa. Mutta koska PNG näytti hyvältä, jotain muuta voisi keksiä. Lopulta ratkaisuksi löytyi ImageMagick ja sieltä convert työkalu. Tällä sai PNG:stä konvertoitua hyvän näköisen EPS:n joka näyttää hyvältä myös lopputulemana syntyvässä DVI-tiedostossa.

Muuta yllä olevasta LaTeX koodin kuvasta .png tiedoston pääte .eps:ksi ja homma toimii.

Inkscape ja clipart

2009-10-28T21:00:00.005+02:00

Vektorigrafiikka voittaa rasterigrafiikan. Nykyisellään koitan pääasiallisesti välttää minkäänlaisten kaavioiden tai vastaavien tekemistä muulla kuin vektorigrafiikalla. Syynä siihen vektorigrafiikan tarkkuus ja muokattavuus erilaisiin julkaisuihin.

Hyvä ilmainen työkalu vektorigrafiikan kanssa työskentelyyn on Inkscape. Yleensä työstän tällä piirustukseni SVG formaatissa. Tämän jälkeen exporttaan kuvan bitmap muodossa (PNG) sopivalla resoluutiolla. Esimerkiksi käytettäväksi web-sivujen grafiikkaelementeissä, esityksissä, dokumenteissa jne.

Inkscapen nykyisen version 0.46 kanssa on ikävä ongelma oletusasetusten kanssa. Jos haluan käyttää kuvassa clipart:a tekee Inkscape viittauksen tiedostoon josta bitmap in importattu. Tämä viittaus kohdistuu yleensä paikalliseen levyjärjestelmään, joten jos SVG tiedosto siirretään jonnekin toisaalle puuttuu Inkscapen tiedostosta kaikki clipart.

Ratkaisu tähän ongelmaan on sulauttaa (embed) bitmapit SVG tiedostoon. -Järkevää, mutta Inkscape ei vaan tee tätä oletusarvoisesti. Homma ratkeaa kun valitaan ylävalikoista "Effects" -> "Images" -> "Embed all images". Tämän jälkeen Inkscapen kuvaan tuodut kuvat on sulautettu samaan tiedostoon.

Lahoavan raudan korjaamisesta

2009-05-31T21:24:00.007+03:00

Ihmettelin tässä naapurin kannettavan tietokoneen ongelmia. Pitkällisen pähkimisen ja kernelin crashdumppien debuggauksen jälkeen vika taitaa (ei ehkä yllättäen) kovalevyssä tai sen kontrollerissa emolevyllä.

Vahvaa vihjettä tästä antaa kernelidumpeissa näkyvät ilmoitukset siitä että pagefileen swapattua kernelidataa ei saada luettua johon kone käytön aikana tai buutissa bluescreenaa.

Näiden seurauksena rupesin etsimään netistä tietoa koneen spekseistä ja tein yllättävän havainnon. Erilaisten laitteiden virallisia huolto-ohjekirjoja on suoraan downloadattivassa netistä. Käyttämällä hauissa "jokinlaite maintenance and service guide" tai vaikkapa "toinenlaite service manual" löytyy verkosta vaikka mitä. Räjäytyskuvia läppäreistä, matkapuhelinten korjausliikkeiden huolto-ohjekirjoja jne.

Näiden kanssa nokkelampi kaveri saa jo aikaan suurempiakin modauksia...

Sourceforge community awards 2009

2009-09-01T23:59:00.003+03:00

Sourceforgen yhteisöpalkinnot vuodelle 2009 jaettiin. Mukana oli paljon tuttuja, mutta myös tuntemattomia ja (omasta mielestäni) turhiakin softia.

Mutta Portableapps vaikutti sellaiselta mitä voisi jatkossa pitää silmällä omaa työkalupakkia ajatellen... Harmi että sieltä kuitenkin puuttuu paljon hyödyllistä tavaraa. -Mitenhän mahtaa mennä tekijänoikeusasiat siinä tapauksessa jos tuonne haluaisi esimerkiksi windbg:n tahi Power shellin?

Python olisi mitä oivin työkalu Portableapp:n. Olen aikaisemmin pyöritellyt "portable Python" ideaa, mutta todennut sen työlääksi. -Viimeksi kun katselmoin Python 2.5:n koodikantaa IO-funktioiden abstrahointi ja tiedostojärjestelmän polkujen käsittelyn muokkaus loaderien puolella vaatisi aikaa. Huomattavasti enemmän mitä itselläni on ollut viimeisen parin vuoden aikana harrastusmielessä käytettävissä.

Yksittäisen partition mounttaus kovalevyimagesta

2009-05-31T22:51:00.007+03:00

Tarvitaan device mapper moduli kerneliin (dm_mod).

Tämän jälkeen liitetään imagetiedosto loopback deviceen:

losetup /dev/loop0 hdimage.img

kpartx:llä tehdään partitioista
device mapper nodet jonka jälkeen voidaan mountata yksittäinen partitio
device mapperistä:

kpartx -v -a /dev/loop0
mount -t ntfs-3g /dev/mapper/loop0p1 /mnt/foo -o ro

Tietojen palauttamista

2009-07-05T20:07:00.011+03:00

Siivotessani komeroita eteeni jäi vino pino vanhoja CD-levyjä ja levykkeitä. Näiden päälle ei oltu kirjoitettu mitään, joten toki ne kaikki pitää käydä läpi jottei mitään tärkeää tietoa pääse hukkumaan.

CD levyjen kanssa kokee monenlaista. Toiset levyt toimivat hienosti, sisältöä pääsi selaamaan ja lukemaan. Joitain pääsi selaamaan ja dataa lukemaan, mutta jonkin aikaa luettua tuleen jonkin tiedoston kohdalla virhe ja lukeminen tyssää siihen. -Tiedosto menetetty? Toiset CD-levyt ei taasen edes kiinnity levyjärjestelmään koska niiden tiedostojärjestelmän tunnisteet ovat vioittuneet.

Disketit on taasen hieman hankalempi tapaus. Ne ovat alttiimipia ulkoisille häiriöille verrattuna CD-levyihin. Toisekseen; Nämähän ovat pääsääntöisesti todella vanhoja. Ensimmäinen disketti jonka otin tutkailtavaksi käynyt koneen sisällä arviolta 5-8 vuotta sitten. Tästä ei saanut sitten mitään irti... Ei kiinni levyjärjestelmään, ei mitään. Heitin ensi-istumalta kaikki mahdolliset loitsut mitä keksin ja sain disketiltä vaivaiset 22% pelastettua.

Kummastusta tosin aiheutti kun tämän pettymyksen jälkeen satuin ajamaan badblocks komennon uudelleen ja huomasin näiden vähentyneen... Ja seuraavalla ajokerralla oli ainoastaan yksi vioittunut blokki. Voisiko tämä johtua pölystä levykeasemassa, pölystä levykkeellä tai jostain muusta? Lopulta sain kaiken datan kuitenkin ulos.

Mutta asiaan!

Työkaluja joita tarvitaan on jo edellä mainittu badblocks, jolla saadaan selville kuinka moni blokki levyltä on siinä kunnossa ettei voida lukea. Tämä on osa Linux perustyökaluja. Diskettien kanssa tämä osottautui korvaamattomaksi mittariksi siitä mikä on levykkeen tila.

Toinen korvaamaton työkalu tällaisten vanhojen medioiden (tai esimerkiksi vioittuneiden kovalevyjen) lukemiseen on ddrescue. Tällä työkalulla saa luettua suoraan laitteesta (levykeasema, CD-/DVD-asema, kovalevy) koko levyn pinnan yhteen tiedostoon. Jos lukemisessa tulee virheitä niin työkalu koittaa korjata niitä parhaansa mukaan uudelleen lukemalla. Jos mikään ei auta niin ongelma lopulta vain ohitetaan ja lukeminen etenee edelleen. Muut työkalut usein luovuttaa tässä vaiheessa ja loput tiedot jää lukematta. Näin menetelleen saa siis talteen mahdollisimman paljon levyn sisällöstä jälkikäsittelyä varten.

Jos tietoa ei ole menetetty liikoaa niin tiedostoon tallennetun levyjärjestelmän pystyy liittämään osaksi paikallista levyjärjestelmää ja tiedot saa helposti kopioitua talteen. Esimerkki sekvenssi komennoista voisi siis olla jotain seuraavaa:

badblocks -v /dev/fd0
...
dd_rescue /dev/fd0 levy.img
...
mount -t vfat ./levy.img /mnt -o loop,ro
...

jonka jälkeen /mnt hakemisto edustaa levykkeen levyjärjestelmää. Kopioi tiedot talteen ja homma hoidettu.

Jos onni ei myötäinen, on levyjärjestelmän tunnistetiedot saattaneet tuhoutua. Tällöin levyä ei saada näkyviin tiedostojärjestelmään ja homma mutkistuu. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää hieman opportunistisemmat menetelmät joilla koitetaan etsiä levyn pintaa edustavasta tiedostosta tavusekvenssejä jotka vihjaavat niiden liittyvän johonkin tiedostoon. Tähän sopiva työkalu on foremost. Tämä työkalu etsii levyltä tuttuja tiedostorakenteita ja koittaa rakentaa niistä kokonaisia tiedostoja.

Erään CD-levyn tapauksessa (ei yllä olevassa kuvassa) näin k3b-työkalulla, että CD-levy oli datalevy sisältäen tiedostoja. Tämä oli kuitenkin vaurioitunut niin, että CD:tä (tai sen pinnasta tehtyä tiedostoa) ei saatu liitettyä levyjärjestelmään. Käyttämällä foremost:a sain kuitenkin eroteltua levyltä työkalun tuntemat tiedostot. Esimerkiksi kaikki kuvatiedostot palautui täydellisesti. Muidenkin tiedostojen osalta sain sen verran selvää ettei siellä ollut mitään muuta mikä olisi ollut kovikaan merkittävää... Mutta kaikenkaikkaan kunnioitettava temppu.

Verkkoyhteyksistä palvelinpuolella

2009-07-01T18:24:00.005+03:00

Pitkästä aikaa törmäsiin loistavaan artikkeliin, jonka linkin olin
jossain vaiheessa hukannut. Pistetään se tänne talteen. Toimii hyvänä
johdatuksena jos aiot ohjelmoida palvelinohjelmistoa joka kuuntelee
verkkoa.

http://www.kegel.com/c10k.html

WLAN silta

2009-03-16T23:14:00.006+02:00

Tästä häkistä on jo aikaa, mutta koska siitä tuli puhetta ja löysin palaset joilla homma ratkesi on se pakko kirjoittaa talteen.

Tarkoituksena oli saada TV:n lähelle sisäverkon kytkin jotta siihen saa edelleen kytkettyä mitä tahansa medialaittteita. Tämä oli jokin Linksysin WLAN-purkki jossa on kytkin samassa. Halusin välttää pitkän kaapelin vetämistä toiselta kytkimeltä (Wippies home box) tänne, koska siitä ei pinta-asennuksena olisi saanut kaunista. WLAN-silta näiden kesken kiehtoi, mutta Wippies-boksi ei tukenut WDS:ää niin jotain muuta tarvitsi keksiä.

Pitkällisen netin selailun ja muutaman kelvottoman firmwaren kokeilun jälkeen törmäsin DD-WRT:n joka ajoi asian. Tässä firmiksessä on lähestulkoon kaikki toiminnot mitä WLAN-purkilta voi toivoa. Taino... enemmänkin, mutta merkittävin oli WDS-tyyppinen sovellus käyttäen DHCP:tä.

Nyt Linksysin purnukka saa DHCP:llä yhteystietonsa Wippies-boksilta ja tekee siltauksen näin muodostetun verkkoyhteyden yli. -Ja sehän riitti tämän ongelman ratkaisuun. Laite on jo vuodenpäivät ollut päivittäisessä käytössä ilman minkäänlaista ongelmaa. Suosittelen varauksetta kokeilemaan.

Audioraidan rippaus MP4 videotiedostosta

2009-01-31T21:57:00.003+02:00

Nokian N95:ssä audion nauhottaminen onnistuu paremmin videokameran kuin äänitysohjelman kautta.

Tähän lopputulemaan päädyimme kun tarvitsi saada nopeasti nauhoitettua ääniraitaa jottei ideat huku. Puhelimen nauhoitussofta alkaa särkemään nopeasti ja muutenkin siinä oli joitain rajoituksia mitä en kaikkia nyt muista. -Videokameran kautta homma toimi paljon paremmin ja kovaäänisestä musiikista sai paremmin selvää.

Jotta idean saa jälkeenpäin jakoon, on nauhoituksesta aivan turha säästää kuvamateriaalia. Eli MP4-formaatista tarvitsee erottaa ainoastaan audioraita jonka voi kätevästi jakaa edelleen MP3 audiona.

mplayer-monitoimityökalu on mitä mainioin monine optioineen ja sillä tämänkin tehtävän saa suoritettua:

mplayer 22012009017.mp4 -vo null -ao pcm:fast

Tällä komennolla MP4-tiedostosta tallentuu WAV-muodossa tiedostoon audiodump.wav.

Tämän voi sitten avata vaikka Audacity:ssä, leikata alusta ja lopusta turhat pois ja exportata MP3-muodossa.

Kätevää.

VMWare workstation 6.5, Linux ja näppäimistöongelmat

2009-01-19T16:11:00.003+02:00

Lyhykäisesti; Perusasennuksen jälkeen nuolinäppäimet ja esim AltGr-näppäin ei toiminut oikein. Hankaloittaa elämää kovasti jos käyttää järjestelmää ainoastaan komentoriviltä.

Ratkaisu tähän ongelmaan löytyi noudattamalla täältä löytyviä ohjeita. Eli /etc/vmware/config tiedostoon määrittää näppäinkoodien mappauksen oikeaksi.

Linux, iPod ja audible.com part 3

2009-01-18T22:57:00.002+02:00

Kuten aiemmin kirjoitin Audiblen käyttö Linuxin ja iPodin kanssa ei toiminut kuten odotin. Eräs audio-kirja ei vain suostunut toimimaan iPodissa ja laite myös sekoili ikävästi kun siellä oli tiedosto tallennettuna.

Tuen kanssa ei saatu asiaa selvitettyä, joten he palauttivat kirjasta veloitetut krediitit. -Mikä oli eittämättä hyvää asiakaspalvelua.

Tahdon kuitenkin lukea audio-kirjoja jatkossakin. Etenkin kun luottokortiltani veloitetaan kuukausittain tilaus, luonnollisesti haluan vastinetta rahoille.

Joten milläpä muulla ratkaista homma kuin vanhalla rakkaalla Nokia N95:lläni. Audiblelta saa kuunteluun ja kirjojen lataamiseen tarvittavat softat Symbian S60 alustalle. Asensin sen puhelimeeni ja kirjat lataantuu suoraan puhelimeen. Toisto tapahtuu Audiblen oman softan kautta.

Ainoa ongelma mikä minulla käytössä tuli, oli liian pitkä tai monimutkainen salasana joka ei puhelimesta tuntunut toimivan. Kun hieman muutin salasanaa homma alkoi toimia kuten pitikin. -Jopa kirja josta olin saanut rahat takaisin toistui kun siirsin tiedoston käsin puhelimeen... Mikä oli tietysti piristävä yllätys. :)

Kubuntu asennus jumiutuu

2009-01-13T09:07:00.004+02:00

Asensin Kubuntu 8.10 AMD64 versiota koneelle joka oli aiemmin Windows työasema. Sama ongelma toistuu varmaankin i386 versiolla vaikken sitä erikseen kokeillut.

Ongelma; Asennus menee hyvin kunnes tulee näppäimistön valinta. Valitsen näppäimistön ja painan painiketta jolla asennus etenee. Tämän jälkeen asennus jumiutuu.

Ratkaisu; Tällä on jotain tekemistä sen kanssa että installeri ei osaa tulkita kovalevyn layouttia jossa on NTFS-osio. Kun partitiotaulusta poistaa NTFS-osion ja aloittaa asennuksen uudelleen ongelma poistuu.

Windowsin verkkokortin asetusten muuttaminen komentoriviltä

2009-01-07T11:32:00.004+02:00

Perus Windows-asennus pysyy parhaiten kunnossa kun käyttäjällä, jolla tehdään jokapäiväiset hommat ei ole ylläpitäjän oikeuksia. Silloin kun tarvitsee ylläpidonoikeuksia tehdä jotain, voi avata komentorivikonsolin runas-komennolla ja tehdä tarvittavat tehtävät sitä kautta.

runas /user:administrator cmd

Yleensä tehtävänä on uusien ohjelmien asennukset tahi päivitykset. -Harvemmin esimerkisi verkkokortin asetusten hienosäätämistä, joka hoituu helposti netsh-työkalulla.

Ongelma; Tälläkertaa tehtävänä oli vaihtaa verkkokortin kiinteä IP-osoite subnetistä toiseen. Inhottavaa hommaa jonka tiimoilta hyvää jaarittelua täällä. Tässä omassa käytännön tapauksessa VMWaren virtuaalinen verkkokortti oli konfliktissa erään WLAN-verkon IP-avaruuden kanssa johon liityin. VMWaren verkkokortin asetuksia tarvitsi siis muuttaa, mutta työpöydän vaihto ylläpitäjäksi Switch user-menetelmällä on kovin hidasta ja vaivalloista. Tämä on huomattavasti nopeampi suorittaa komentoriviltä.

Ratkaisu; Ensinnä katsotaan verkkokortin nykyiset asetukset

C:\> netsh interface ip show config

Configuration for interface "VMware Network Adapter VMnet1"
DHCP enabled: No
IP Address: 192.168.0.1
SubnetMask: 255.255.255.0
InterfaceMetric: 0
Statically Configured DNS Servers: None
Statically Configured WINS Servers: None
Register with which suffix: Primary only

tämä on verkkokortti jonka asetukset halusin muuttaa siten, että uusi osoite ja verkkomaski olisivat 172.16.0.1 ja 255.255.255.248.

Annetaan netsh-työkalulle sopivat parametrit ja homma hoituu varsin näpsästi:

C:\>netsh interface ip set address name="VMware Network Adapter VMnet1" static 172.16.0.1 255.255.255.248
Ok.
C:\> netsh interface ip show config

Configuration for interface "VMware Network Adapter VMnet1"
DHCP enabled: No
IP Address: 172.16.0.1
SubnetMask: 255.255.255.248
InterfaceMetric: 0
Statically Configured DNS Servers: None
Statically Configured WINS Servers: None
Register with which suffix: Primary only

Ubuntu Studio, SB Live ja Line-in nauhoitus

2009-01-06T10:54:00.005+02:00

Ubuntu Studio on Linux-jakelu joka on erikoistunut audio-visuaalisen sisällön tuotantoon.

Perusasennuksen mukana asennetaan ohjelmistoja 2D kuvien käsittelyyn, 3D mallinnukseen ja animaatioon ja audion käsittelyyn. Linuxin ALSA järjestelmä on käytettävissä oletus asennuksessa. Lisäksi käyttöjärjestelmän ydin on yritetty optimoida reaaliaikaisiin vaatimuksiin joita tämänlaatuinen työskentely vaatii, esimerkiksi nauhoitettaessa musiikkia. -Joka oli oma motivaationi jakelun kokeiluun.

Etenkin suoraan levyltä asentuva Ardour oli ohjelmisto jota halusin kokeilla kotistudiokäytössä.

Ongelma; Laitteisto johon Ubuntu Studio asennettiin sisälsi kaksi äänikorttia. Yksi emolevyllä integroituna ja toinen Sound Blaster Live PCI-väylässä. Emolevyn äänikortti oli jo aikaisemmin käsin disabloitu koneen BIOS-asetuksista.

Alkaessani sitten kokeilemaan Ardourin nauhoitusominaisuuksia huomasin että mikrofonisisääntulon kautta homma toimii kuten pitää, mutta line-in:stä ei tule sisään mitään. lsmod-komennolla listatessa käytössä olevia kerneliajureita kaikki äänentuottamiseen liittyvät ajurit linkittyivät emu10k1-ajuriin, joka on ajuri jota SB Live:n kanssa tulisi käyttää. Mikään mikseriasetus tai muu ei tuntunut auttavan joten vika lieni jossain muualla.

Ratkaisu; Lopulta törmäsin johonkin lyhyeen postituslista tai foorumi-postaukseen jossa mainittiin emolevyn äänikortin aiheuttavan häikkää SB Liven kanssa vaikka kortti olisi disabloitu. Enabloin emolevyn äänikortin BIOSista ja tutkin mitä ajureita mahtaa latautua tässä tapauksessa. Nyt näin että Ubuntu Studio koittaa automaattisesti ladata intel8x0-ajurit jotka ovat emolevyn äänikortin ajurit. Tämän lisäksi emu10k1 ladattii myös, joten uumoilin jonkinlaista näkymätöntä konfliktia.

Lisäsin intel8x0-ajurin /etc/modprobe.d/blacklist tiedostoon joka estää ajurin lataamisen. Tämän jälkeen BIOSista emolevyn äänikortin disablointi ja line-in alkoi toimia kuten pitää.

Mozilla Firefox päivitysongelma Windowsilla

2007-07-30T21:40:00.000+03:00

Windows koneissa saattaa Mozilla Firefox 2.x:n automaattisten päivitysten kanssa tulla ongelmia rajoitettujen (ei ylläpito-) käyttäjien tunnuksilla. Oma Firefox asennukseni antoi seuraavan virheilmoituksen aina Firefoxia käynnistäessäni:

ja kun klikkaa ok, Firefox käynnistyy nätisti sekä toimii kuten pitääkin. Ilmoituksen kehotuksesta huolimatta sama toistuu seuraavalla Firefoxin käynnistyskerralla.

Löysin verkosta Joshua Flanaganin blogi postauksen, jossa kuvataan samankaltainen ongelma. Lähdin tutkimaan asiaa postauksen pohjalta toistaen askeleet kuten Joshua kuvailee.

HUOM! Jos Firefox on asennettu terminaalipalvelimelle ja järjestelmässä on rajoitettuja käyttäjätunnuksia joihin ei voida luottaa, tai tunnukset ovat muutoin alttiita tietoturvaongelmille, ei seuraavaa operaatiota tule suorittaa ennenkuin updater.exe ohjelmat on skannattu ajan tasalla olevalla virustutkalla troijalaisia vastaan.

(F-Secure Online scanner toimii Internet Explorer selaimella.)

Seuraava toimi ainakin minun kohdallani. Rajoitetun tunnuksen omasta hakemistoprofiilista löytyy piilotetusta kansiosta Firefoxin updater.exe päivitysohjelma, jonka Firefox suorittaa käynnistyksen yhteydessä. Kun tämän suorittaa ylläpitäjän tunnuksella komentoriviltä sopivin parametrein asennus menee loppuun kyseisen käyttäjän kohdalta. Itse suoritin seuraavan komennon:

"C:\Documents and Settings\tunnus\Local Settings\Application Data\Mozilla\Firefox\Mozilla Firefox\updates\0\updater.exe" "C:\Documents and Settings\tunnus\Local Settings\Application Data\Mozilla\Firefox\Mozilla Firefox\updates\0" "0000" "C:\Program Files\Mozilla Firefox" "C:\Program Files\Mozilla Firefox\firefox.exe"

Jossa tunnus korvataan kyseisen rajoitetun käyttäjätunnuksen nimellä. Parametrin "0000" arvolla ei ole väliä, kunhan siinä on jotkin neljä numeroa. Riippuen miten Firefox on asennettu polun nimet ja asemien tunnukset saattavat vaihdella ja kannattaa vielä erikseen tarkistaa updater.exe:n sijainti.

Varsinaisen päivityskomennon, jonka Firefox koittaa suorittaa, saa selvitettyä helposti Process Monitorin avulla. -Jos sen käyttö tuntuu luontevalta.

Jos konetta käyttää useampi rajoitettu käyttäjätunnus, ongelma tulee mahdollisesti toistumaan myös heidän kohdallaan. Ja ilmoituksista on hankkiuduttava eroon yksi kerrallaan. Mutta huomaa edellämainittu troijalaisten uhka, koska updater.exe suoritetaan korkeimmilla järjestelmän käyttäjäoikeuksilla.

SiS, SATA ja Acerpower S290

2007-12-09T21:15:00.002+02:00

Nykytilanne

Ok; Verkkokortti toimii, SATA levy toimii ja kone on ollut päivittäisessä käytössä jo useita kuukausia. Suomalaisilla Ubuntu-foorumeilla on kyselty näytönohjaimen perään, mutta koska en itse koneella tee mitään mikä vaatii näytöltä paljoa olen hyväksynyt puutteen.

Ulkoinen USB kovalevy ja jopa Sitecomin USB Bluetooth dongle (joka ei esim Windowseissa ole ikinä toiminut nätisti) pelaa varsin mukavasti KDE:n alla. Lisäksi se että Amarok juttelee suoraan iPOD Nanoni kanssa on ollut varsin mukava yllätys.

Ainoa mikä viimeaikoina on mättänyt on se, ettei toinen lisäämäni 500GB SATA levy ole löytynyt. dmesg:ä katsoessani näin vaan että ata2:n, jossa tämä toinen SATA levy oli kiinni, ei saa linkkiä. Tänään päätin pureutua siihen, koska tarvitsen asiakkaideni backupeista etäkopioita ja entiset kovalevyt alkavat täyttyä.

Tehty työ

Tein Kubuntu 7.04 -> 7.10 pävityksen jonkin aika sitten. 7.10 korvasi itse tekemäni kernelin 2.6.20.3 Ubuntun omalla versiolla 2.6.22-14-generic. Koska en heti jaksanut tehdä verkkokorttipätsiä, jatkoin elämää vanhalla kernelillä.

Nyt ajattelin siis koittaa saada toisen SATA levyn toimintaan

Tähän väliin sanottakoon disclaimerina, etten ala tähän purkamaan jokaista askelta auki komentoina mitä syötetään. Oletan lukijalta jonkinlaista tuntumaa työskentelystä kernelin konfiguroinnin, asentamisen, työkalujen asentamisen jne kanssa joten hyppäilen joidenkin (omasta mielestäni) itsestäänselvyyksien yli.

Kernelin muutoshistoriaa selatessani huomasin, että sata_sis ajuri oli saanut muutoksia juuri laitteiden alustamiseen liittyen. Joten työjärjestys oli seuraava:

Konfiguroi uusi kerneli Ubuntu 7.10:n kerneliasetuksilla
Pätsää verkkokorttiajuri sis190.c tiedostossa
Käännä ja asenna kerneli Debian-tyyliin
Boottaa, katso mitä tapahtuu ja jos ei toimi, tutki edelleen.

Viimeisin kerneli mikä oli saatavilla oli 2.6.23.9 ja sillähän homma hoitui.

Viimeksi olen säännöllisesti buildaillut krenelia 2.4 aikana, joten en tiedä mikä on taiteen sääntöjen mukaan oikea tapa konfiguroida kerneli, mutta itse tein sen kopioimalla Ubuntun konfiguraatiot /boot:sta kernelin lähdekoodihakemistoon, tekee itse konfiguroinnin make menuconfig:lla ja pitkälti seuraten Howtoforge:n ohjetta (linkki edellä askeleessa 3).

Ainat erot olivat, että ennen fakerootin alla ajettavaa make-kpkg komentoa kopioin alkuperäisen (defaultti?) konfiguraation .config -> default-.config ja kopioin Ubuntun konfiguraatiot .config:n päälle.

Kääntäminen kestää useamman tovin.

Kun dpkg asensi rakentamani paketin, se myös teki GRUB:n tarvittavat muutokset, paitsi initrd:n. Ilman sitä tulee kerneli paniikki nopsaan. Kokeiltu juttu...

initrd-työkalut ovat Ubuntussa hieman erilaiset kuin mitä howtoforge:n artikkeli kertoo. Varsinainen komento initrd:n tekemiseen on mkinitramfs ja löytyi paketista initramfs-tools. Käyttöliittymä komentoon on kuitenkin sama ja initrd.img on nopsaan valmis. Lopuksi tarvitsee vaan muistaa muokata GRUB:n menua /boot/grub/menu.lst siten että initrd on asetettu juuri tehdylle kernelille.

Homma on boottia vaille valmis! Bootin jälkeen uusi 500GB SATA-levy käytettävissäni ja dmesg näytti ainakin levyjen osalta varsin hyvältä.

Postmortem

Ensihavaintoja kernelipäivityksen jälkeen; KDE:n trayssä näkyvä audiomikserin päällä on punainen ruksi... Audiota en ole jaksanut vielä koittaa, mutta voi olla että ongelmia sen suhteen on edessä. Varmaankin jotain kernelin audiokonffeja, mutta palataan siihen sitten kun on aika.

Edit; Ja tuota screenshottia tuijottaessani rupesin tuumailemaan että ovatkohan levyt tällä hetkellä PATA-moodissa. Ainakin ovat käytössä.

Acer S290 ja audiot Linuxissa

2008-02-10T15:26:00.001+02:00

No niin.... Audion kuntoon saattamiseksi kerneliin tarvitaa n snd_hda_intel ajuri. Ubuntun kernelin mukana binääri tulee esikäännettynä polusta:

/lib/modules/2.6.22-14-generic/ubuntu/media/snd-hda-intel/snd-hda-intel.ko

mutta kernelin konfiguratioissa:

/boot/config-2.6.22-14-generic

sitä ei olla jostain syystä enabloitu. Tarvittava kerneli-configuraation optio on "CONFIG_SND_HDA_INTEL" ja "make menuconfigin" kautta dialogi näyttää tältä:

Tuo moduliksi mukaan ja kaikki perustoiminnallisuus onkin grafiikoita lukuunottamatta kunnossa.

-Vihdoin. :)

N95:n kalenterin hallinnointi

2008-04-28T00:33:00.006+03:00

Olen varsin innostunut sovelluksista joita Googlella on sivuillaan ilmaiseksi tarjolla. Merkittävimmät ovat:

ja toki Blogger jossa tämäkin blogi on hostattu. Näiden palveluiden merkitystä perinteisten toimisto- ja työryhmäsovellusten rinnalla voi vaan kuvitella... En edes itse näe oman yritystoimintani tarvitsevan mitään muuta! Mutta en ole tällä kertaa kirjoittamassa visioistani, koska se ei ole tämän blogin pointti.

Tämän kirjoituksen pointti on siinä miten saisin rakkaan Nokia N95:n kalenterin toimimaan yhteen Googlen kalenterin kanssa. Olen käyttänyt Googlen jonkin verran ja internetin saatavuuden vuoksi olisi mahtavaa, jos tämän tiedot saisi sykronoitua puhelimeen vaivatta. Pitkällisen etsinnän ja tutkimisen perusteella valmiita open source työkaluja ei löydy ja oman sovelluksen, joka käyttäisi Googlen o hjelmointirajapintoja, toteutus vaatisi oman aikansa.

Aiemmin olenkin jo kirjoittanut ongelmista mitä olen kohdannut käyttäessäni Nokian ohjelmistoja N95 puhelimeni kanssa. Joten Nokian PC suiten käyttö jotain tiettyä backend softaa vasten ei ollut himoitsemani vaihtoehto.

Lopulta päädyin koittamaan seuraavaa korvaajaa paperiselle kalenterilleni:

N95
Google Calendar
GooSync

GooSync on palvelu joka toimii sidoksena Googlen kalenterin ja puhelimen välillä. Puhelimeen laitetaan geneerinen sykronointi "-kohde" jonka ajamalla puhelimen kalenteri päivittää Googlen kalenterin ja toisin päin. Todo-listan ja kontaktien sykronoinnin pystyy suorittamaan GooSyncin palvelussa jos haluaa niitä käsitellä. -Kontakteille tätä voisi käyttää myös backupina.

Tästä päivästä eteenpäin lähden siis rohkeasti koeponnistamaan elämänhallintaa täysin sähköisessä maailmassa... Vanha paperikalenteri ei ole pettänyt minua kertaakaan, eikä siitä ole myöskään akku koskaan loppunut. Katsotaan missä merkeissä aiheen tiimoille palataan. Ensituntuma vaikutti miellyttävältä.

Linux, iPod ja audible.com

2008-10-02T07:49:00.015+03:00

Audible on paikka jossa on valtavia määriä audiokirjoja. Audiokirjat ovat minulle mieleen, koska lukeminen onnistuu siten että on kädet vapaana (autossa, bussissa, junassa, kävellessä jne).

Audiblen kirjoissa käytetään DRM:ää joiden hallinta on toteutettu tavalla jota Audible Manager sitten tottelee. Manager on saatavilla ainoastaan Windows ja OS-X käyttöjärjestelmille, Linuxia ei tueta. Mutta tähänkin löytyy jonkinlainen toimiva ratkaisu.

Ympäristö ja mitä tarvitaan:

Kubuntu 8.04
Wine
Amarok
iPOD
Tunnus Audibleen

Ensimmäisenä hae Audible Manager Audiblen saitilta. Tämä on perinteinen Windows exe-tiedosto. Siirrä tämä tiedosto jonnekin Wine:n hakemistoon.

Tämä onnistuu esim KDE:n käynnistysvalikon kautta K -> Wine -> Browse C:\ Drive. Tipauta asennustiedosto (en muista nimeä, mutta sanotaan että nimi olisi vaikka "installer.exe" ja polku wine:n C-aseman juureen "/home/bitteri/.wine/drive_c") vaikka C:n juureen ja suorita se esim komentoriviltä:

wine "/home/bitteri/.wine/drive_c/installer.exe"

Asennuksen jälkeen KDE:n käynnistysvalikoissa Wine:n alla tulisi näkyä Audiblen Manager ja download manager.

Tämän jälkeen menet Audiblen saitille, suoritat ostoksesi jne. Lopulta näet Audiblen saitilla kirjat jotka olet hankkinut ja saat mahdollisuuden downloadata nämä. Klikkaa downloadia jolloin sinulle tarjotaan tiedostoa "aw_dhelper.pl". Tallenna tämä jonnekin em. winen virtuaalisen C-aseman polkuun.

Tämän tiedoston avulla saat downloadattua ostamasi audion. Tämä tapahtuu Audible Managerin mukana tulleen Download Managerin avulla:

wine /home/bitteri/.wine/drive_c/Program\ Files/Audible/Bin/AudibleDownloadHelper.exe c:\dl_helper.pl

Tämä downloadaa aa-tyyppisen tiedoston joka on Audiblen DRM suojattu audiotiedosto. iPOD tukee tätä formaattia, joten seuraava askel on siirtää tiedosto soittimeesi.

Ensimmäiseksi sinun tulee löytää lataamasi tiedosto, joka löytyy wine:n virtuaalipolun:

/home/bitteri/.wine/drive_c/windows/profiles/All\ Users/Documents/Audible/Downloads

alta. Siirrä tiedosto jonnekin paikkaa missä haluat tiedostoja säilyttää.

Seuraavaksi käynnistä Amarok, yhdistä iPODisi siihen ja varmista että soittimesi sisältö näkyy Device tabin alla. Kun tämä on tehty, vaihda Amarokin näkymä Files näkymään ja etsi polku mihin juuri tallensit .aa tiedostot. Kohdista tiedostot, oikean hiirenpainikkeen kautta valitse Transfer to Media Device. Palaa takaisin Amarokin Device tabiin ja valitse Trasfer joka siirtää tiedostot laitteeseen.

Itselläni on käytössä iPOD mini ja päätasolla on oma valikkonsa audio-bookeille. Voi olla että näitä ei listata päävalikossa, jolloin sinun pitää etsiä iPODisi asetuksista oikea kohta joka kytkeä päälle nähdäksesi laitteeseen tallennetut audiobookit.

Ryhdyin itse asiakkaaksi kuluneella viikolla ja näitä ohjeita seuraten sain homman toimimaan.

Nämä ohjeet on pitkälti hyvin vapaamuotoisesti käännetty ohjeista jotka löysin täältä.

This post is very rough translation to Finnish from Brian's blog posting. Brian; thanks for the great instructions!

Edit; Homma ei toimikaan välttämättä näin hyvin aina.

Linux, iPod ja audible.com part 2

2008-11-25T20:12:00.003+02:00

Kuten aiemmassa postauksessa neuvoin homma toimii. -Ainakin toisinaan.

Toisinaan homma menee pieleen huolella. Downloadasin uuden audiokirjan ja jostain syystä tämä ei nyt toistu laisin. Lopputulemana kuuntelun aloittaminen resetoi toisen generaation iPOD Nanoni.

Ei parhautta...

Quick guide to CVS on Windows

2008-10-19T09:03:00.042+03:00

Exceptionally I'll do this post in english.

Every now and then I need to write quick intros to collegues on how to start using CVS. Maybe if I blog it once, I can point the post instead of writing e-mails on the topic again and again.

The purpose for using CVS is to maintain revision history for a set of files. Usually source code and related documentation. This enables controlled changes and concurrent development for teams that work over the same files.

My tool of choise for using CVS on Windows platform is the Tortoise CVS. It's easy to use and integrates nicely to your Windows explorer.

Some recurring terms in use of CVS that you need to understand are:

remote user account
terminal client
CVS-root
repository
local sandbox.

The place where your files are located is most probably Linux-/Unix-type of
server. On that server there is one certain directory that called the CVS-root. In this directory there can be serveral projects hosted and each one of these is called project's repository, which is the master location for the files. You will get and work with a copy of thise files at your local sandbox.

So as an example; Let's say that the server name is foo.bar.fi and on that host there would exist a CVS-root /srv/cvsroot. Furthermore the CVS-root holds the project you are working on and the file repository for the project is called myproject. That is the information you need to locate and use the repository.

Additionally you need remote user account and access to the server foo.bar.fi in order to get to the files at all. In this example, let's call your user account mylogin.

Once you have all that figured out, you have all the capabilities you need to use CVS. You only then need the tools, so download a copy from the Tortoise CVS site and install it on your workstation. After that you're all set.

First thing to do is to ensure that your remote access to the server works. Remote access is nearly always done over a secure terminal client. The client for this task with Tortoise CVS is the TortoisePlink.exe that was installed on your host. First test that your access to the host works by trying to log in from command line:

cd "Program Files\TortoiseCVS"
TortoisePlink.exe -ssh -l mylogin foo.bar.fi

If this is the first time you connect to the host, you will be asked to verify the encryption key that the remote server is going to use. The key fingerprint is the one you need to look out for.

You must make sure that this is the one you should expect to get from the host. If the fingerprint matches, accept it and you should be asked for a password. Enter your password and you should see successful login happening. Then just logout.

Now your remote access should be functional and we get to checking out some files.

Open Windows explorer/My Computer on your preferance, create a directory cvswork and right-click on the cvswork directory. On the menu that appears, there should be option CVS checkout. Select that one and you get a dialog to which you must enter the CVS access information:

When selecting ok, you will be prompted for a password (possibly even a few times) and after that the files are downloaded to your host.

Then go editing the files at the location where you got them. Once you are done, you should:

right-click on the local sandbox and select update (this way you will get all the updates to the files that your team mates have done before you commit your changes)
right-click on the local sandbox and select commit
when asked so, enter comment about the changes you did to the files so that the change history of the files will get reasonable notes about what has been done.

On both of these steps you might be asked for passwords so just enter it when asked. After commit your changes are stored to the master repository and all your team mates get your changes after they do an update.

You can get rid of the constant querying for a password by using SSH-public key authentication, but that is worth a post of it's own.